Kaunis pihakoivu

Kävin pari päivää sitten asiakkaan pihalla ihailemassa kaunista pihakoivua. Tämä koivu ei ollut aivan perinteinen, suomalaisissa pihoissa tutuksi tullut kotipihan koivu.


Puu näytti olevan rauduskoivun hyvin rento-oksainen muoto, ehkä 'Tristis' eli varsinainen riippakoivu, mutta rungollinen sellainen. Puuta katsellessani minulle tuli jatkuvasti mieleeni myös kyynelkoivu 'Youngii', joten en edelleenkään ole täysin varma, kumpi koivun erikoismuoto on kyseessä. Koivun kasvutapa oli siis kuin riippajalavan ja riippakoivun yhdistelmä. Se levitti oksansa hyvin leveälle alueelle ja pari vahvaa oksaa oli lähtenyt kyynelkoivun kasvutapaa muistuttaen kurottamaan ylöspäin. Hennoimmat versot roikkuivat hyvin rentoina ja pitkinä maata kohti ja puun alle pääsi kuin majaan. Perheen lapset ovatkin mielellään leikkineet koivun alla - silloin kun vielä olivat pieniä.

Tämä pihakoivu on varmasti kaunis kaikkina vuodenaikoina, kun se oli kaunis nytkin, harmaana talvipäivänä ilman vihreitä lehtiään. Sillä lienee myös tunnearvoa. Jotta koivu voisi jatkossakin ilahduttaa sen omistajia, tein pikaisen suunnitelman sen hoitoleikkaamisesta, jossa poistettaisiin lähinnä kuivia ja toisiaan hankaavia oksia sekä korjattaisiin vähän latvuksen muotoa poistamalla muodosta poikkeavia oksia. Koska kevät on ehtinyt jo yllättävän pitkälle, puun leikkaaminen saa kuitenkin odottaa elokuulle. Koivu on voimakkaasti mahlavuotoinen, joten sen leikkaaminen näin keväällä voisi heikentää merkittävästi puun terveyttä.

Kuvassa oleva koivu ei ole blogissa mainittu, mutta antaa vihjettä kertomani pihakoivun olemuksesta. Kuvittele tämä sellaisena, että latvus lähtee kasvamaan lähes kaksimetrisen rungon päästä ja oksat ulottuvat leveälle ja monin paikoin maahan asti.