Kasvun ihmeen odotus

Ensin lumi suli aikaisin ja näytti siltä, että kevät tulee täällä Etelä-Suomessa ainakin pari viikkoa aikaisemmin kuin yleensä. Sitten lumi tuli hetkeksi takaisin, ja niin palasi myös kylmyys.

Kevät antoikin odotuttaa vielä itseään. Ihmiset pihoissaan olivat jo hetkeksi ehtineet innostua, mutta sitten kylmä sää jarrutti kaikkia. Niin maanviljelijöitä, tarhureita, pihassa puuhastelijoita kuin kasvejakin. Taas odotettiin.

Yhtenä päivänä kuulin Pekka Poudan ennustavan, että tästä kesästä on tulossa "aika kylmä". Auringosta pitävälle puutarhurille se on huono uutinen. Saattaa se vähentää asiakaskuntaakin ja tilauksia. Katse painuu hieman alas, jos aamulla ikkunasta ei paistakaan aurinko. Aurinkoisena aamuna taas puhkumme tarmoa ja ryntäämme puutarhamyymälään hypistelemään kesäkukkia. Niin suuri merkitys lämmöllä ja auringolla meille suomalaisille on.

Säähän liittyvä hetkittäinen apatia iskee helposti suomalaiseen erityisesti keväällä. Talvi on tuntunut loputtoman pitkältä ja pimeältä valoa ja lämpöä odotellessa, joten ihmekkös tuo. Mutta mitä tekevät kasvit? Niihin ei keväällä apatia iske, vaikka taivaalta sataisi räntää. Ne ponnistelevat itsensä maan mullista valoon ja ottavat oman tilansa voidakseen kukoistaa ja täyttää maan. Ne ovat sinnikkäitä ja täynnä elinvoimaa. Saamme todistaa kasvun ihmettä joka vuosi. Meidän pitäisi varmaan ottaa kasveista esimerkkiä.

Katsokaa nyt tuota keltakukkaista, rehevää kasvia, joka etenee vimmatusti pihalla ja pientareella. Sitä ei pysäytä mikään! Yhdestä kasvupisteestä voi nousta kymmenenkin kukkavartta ja jokaisesta kukasta leviää hetken päästä tuulen mukana kymmeniä siemeniä ympäriinsä. Ja ihminen kiroaa... ;). Arvaatko, mistä kasvista on kyse?